Suomalaisen hanami

  • elanyt_hamani

Bloggari Katja Lahti inspiroituu kukkien katselusta. Jos japanilaisilla on hanami, tulisi suomalaistenkin aistia omaa luontoa, tai vaikka urbaania ympäristöä, hän kirjoittaa.

Muistan elämäni ensimmäisen virkistyspäivän ikuisesti. Silloinen työnantajani järjesti matkan keväiseen saaristokohteeseen.

Päivän jälkeen ymmärsin, että Suomessa työntekijä virkistyy työnantajan näkemyksen mukaan sillä, että ensin posotetaan kaksi tuntia bussilla johonkin 70-luvun leirikeskuksen, tuhlataan ikkunattomassa bunkkerissa kahdeksan tuntia fläppipaperia ryhmätöiden verukkeella ja sen päälle riipaistaan kunnon kännit. Unettoman yön takaa ryhmämajoitus.

Saaristosta en nähnyt kiveäkään. Enkä tuntenut itseäni kovin virkistyneeksi.

Japanissa on toisenlainen meininki. Kymmenen tunnin työpäivät ovat normipäiviä, salarymanit yöpyvät kapselihotelleissa, koska eivät ehdi kotiin, ja kesälomaa on kaksi viikkoa.

Raskas työ vaatii raskaat huvit. Keväällä koittaakin japanilaisen työntekijän virkityspäivä, hanami. Se on päivä, jolloin kaikki kynnelle kykenevät kerääntyvät puistoihin ihailemaan puihin puhkeavia kirsikankukkia. Kun maisema alkaa muuttua epätodellisen vaaleanpunaiseksi, yksi työntekijä istuu koko päivän varaamassa puistosta paikkaa koko työyhteisön iltapiknikille. Seuraavana päivänä saa tehdä puistossa etätöitä, jos saken nauttiminen aiheutti väsymystä.

Mistä moinen höveliys?

Japanissa kukkien katselun katsotaan inspiroivan ihmistä. Ja inspiroitunut ihminen on hyvä työntekijä: innokas, luova, voimaantunut.

Tutkimusten mukaan suomalaisenkin stressitaso, syke ja verenpaine laskevat parhaiten luonnossa, jota onneksi riittää suurimmissa kaupungeissakin. Samalla elinvoimaisuuden tunne vahvistuu, minkä voi nähdä synonyymina inspiraatiolle. Väitän, että se olisi jokaiselle päiväkodin, ruokamarketin ja työpaikan välistä rallia suorittavalle ihmiselle tarpeen.

Mikä parasta, meillä suomalaisilla on kaikki edellytykset oman hanamiimme: pohjoisen maamme kesä on silkkaa aistien ilotulitusta. Tarvitsee vain mennä ulos ja ottaa se vastaan.

Hätäinen aloittaa hanamin jo hyvissä ajoin, kun töistä lähtiessä ei ole enää pilkkopimeää, mutta myöhemminkin ehtii mukaan. Kevään varsinaisina esitanssijoina toimivat pajunkissat, leskenlehdet ja vuokot. Jos terävä auringonvalo sokaisee verkkokalvot, voi luonnosta nautiskella korvilla: kuunnella sulavien jäiden aiheuttamaa narinaa, puron solinaa, muurahaisten rapinaa kuivien lehtien seassa ja mustarastaan, kevään virallisen ovikellon, aarioita.

Mullan tuoksu herättää myös nenän. Klyyvariin voi imeä niin poppelin imelää tuoksua kuin suolaista merituulta. Urbaani hanamisti taas nuuhkii raekuuron jälkeistä asvalttia.

Tuomen ja pihlajan väliin ajoittuu ajanjakso, jolloin pitäisi käytännössä asua ulkona, ettei menettäisi alkukesän huumaavasta magiasta hetkeäkään. Ja heti perään tulevat pääskyset, keskiyön aurinko, ruusut, siritys ja kuikan huuto erämaajärvellä.

Toimialakohtaisiakin juhlapäiviä löytyisi: Kennelliitto voisi pitää teemapäivänsä, kun ruskeat kikkareet alkavat paljastua teiden varsilta, ja apteekkien olisi syytä tervehtiä koivun kukintaa ihan omalla norkkojuhlallaan. Huhtikuussa riemuun on aihetta myös autopesuloilla, fillarihuoltamoilla ja kumisaapaskauppiailla.

Itsehoidollinen kulta-aika on juuri alkanut. Veikkaan, että hanamin vietto tulisi paljon halvemmaksi kuin vuorotteluvapaaksi naamioitu burn out -loma Nepalissa. Tarvitaan vain puisto, penkki ja pilkkihaalari.

Uusimmat



Avainapteekit-lehti

Avainapteekit-lehden löydät myös Facebookista.


Ristikkovastaukset

Lähetä Avainapteekit-lehden ristikkovastaukset tästä.


Sinustako Avainasiakas?

Avainapteekit tarjoavat avaimet terveytesi ja hyvinvointisi parhaaksi elämän eri tilanteisiin ammattitaidolla ja aidolla sydämellä. Tutustu etuihin ja liity Avainasiakkaaksi!

Liity Avainasiakkaaksi

Lue lisää eduista

Lähin Avainapteekkisi

Tilaa uutiskirje