Hyvästi haavekuvat

  • elanyt_hyvastihaavekuvat

Ville Hänninen kirjoittaa, kuinka kauneus – tai komeus – kertyy vuosien mittaan. Nelikymppisen naisen katseessa on enemmän seksiä kuin parikymppisellä koskaan.

Minua ovat oikeastaan aina ihmetyttäneet puheet siitä, että miehet etsivät itseään selvästi nuorempia kumppaneita. Ei parikymppinen nainen ole edes kaunis. Hän on lähes poikkeuksetta soma, mutta hengetön.

Ihminen muuttuu kauniiksi – tai komeaksi – vasta vuosien mittaan. Persoona näkyy kasvoissa lujuutena, mutta myös herkkyytenä. Kauneus on kokemuksia, käsityksiä ja iän tuomaa kiinnostavaa kurittomuutta. Nelikymppisen naisen katseessa on enemmän seksiä kuin koko parikymppisen tytön vartalossa.

Silti nuorta naista palvotaan. Ei tosin niinkään nuorta naista ihmisenä, vaan ajatusta hänestä. Kaiho menetetystä näkyy rypyttömissä kasvoissa ja vihjeissä pinkeästä vartalosta.

Kirjallisuudessa teemaa on käsitelty tuhansia kertoja. Vanhenevan kyynisen älykön ja nuoren naisen tuhoon tuomittu suhde on esimerkiksi amerikkalaisen Philip Rothin monen kirjan perusta.

Yksi surullisimpia aiheesta lukemiani teoksia on Riku Korhosen Hyvästi tytöt. Siinä päähenkilö tekee tiliä elämästään muistelemalla menneitä naisiaan. Onhan hän jo sentään peräti 36-vuotias! Mies on havahtunut siihen, että tytöt eivät enää vilkuile häntä. Parikymppiset naiset eivät kohtele häntä huonosti: he eivät edes huomaa. Hänestä on tainnut tulla – setä.

Varmasti eri haljua. Vielä kurjempaa kai on se, että aikaisemmin ne tytöt kulkivat tasaisena virtana miehen ohitse, kävivät tutustumassa, mutta eivät jääneet. Mies oli itse luonut itselleen kaksiulotteisia ihannekuvia, saavuttamattomia unelmia, eikä edes niin nuorista tytöistä ole semmoisiksi. Ei kenestäkään ole.

Halu vaihtaa tuoreempaan ja lakkaamaton hinku uudesta muistuttavat nykyajan työelämää. Alituiset organisaatiomuutokset tuntuvat joko alun perinkin tuhoon tuomituilta yrityksiltä tai pakon sanelemalta paikkailulta.

Jos kampaan hiukset pälvikaljun päälle, ehkä kukaan ei näe sitä. Jos hankin mustan paidan, mahaani ei välttämättä huomata.

En ihmettele saati moiti tarvetta muutoksiin. Tätä taistelua ei voi voittaa, eikä arvokasta tapaa vanheta ehkä ole. Kukin reagoi pelkoihinsa omalla tavallaan. Pohjimmaiset syyt kannattaa silti tiedostaa.

Kolumnikielessä puhutaan ajan tuulista, mutta pikemminkin elo on usein aivan tyyntä, täysin tyyntä. Mikään ei virtaa, kaikki tuntuu jähmettyvän. Rytmiä rutiinia velvollisuuksia väsymystä – vuodesta toiseen, näennäisin muutoksin. Kirja pölyyntyy, mutta mitä ihmeen naavaa tuo ihmisen päälle kertyvä röhnä on? Jonkinlaista sietämätöntä epäjärjestystä, epäpuhtautta.


Ikääntyminen on karvojen ilmaantumista outoon paikkaan, epämukavia poikkeamia aiemmasta. Vain rutiini auttaa, vaikka on ihan selvää, että senkään avulla ei pääse pakoon. Tässä ongelmat piilevät. Ihminen ei voi vaihtaa käyttöjärjestelmäänsä, vaikka se muuttuu vanhentuneeksi ja alkaa käyttäytyä arvaamattomasti. Kaikki koettu kulkee mukana, mikä ennen pitkää tuo ongelmat esiin. Niiden kanssa on sitten vain elettävä.
Siksi vain hitaat ja perusteelliset muutokset ovat merkityksellisiä. Täysin uusia alkuja ei ole.

Ajatus tuntuu aluksi ahdistavalta, mutta kyllä se vapauttaakin: näkemään sävyjä.

Uusimmat



Avainapteekit-lehti

Avainapteekit-lehden löydät myös Facebookista.


Ristikkovastaukset

Lähetä Avainapteekit-lehden ristikkovastaukset tästä.


Sinustako Avainasiakas?

Avainapteekit tarjoavat avaimet terveytesi ja hyvinvointisi parhaaksi elämän eri tilanteisiin ammattitaidolla ja aidolla sydämellä. Tutustu etuihin ja liity Avainasiakkaaksi!

Liity Avainasiakkaaksi

Lue lisää eduista

Lähin Avainapteekkisi

Tilaa uutiskirje